Mä oon tän osaston kuumin...

 

Eilen illalla oli vähän menoa ja meininkiä meillä.

Minä ja kaks muuta nuorta askarreltiin mun rakkaalle lapselleni iso kortti, koska tämä lähti

tänään pois osastolta. Kirjotettiin kanteen sen yhden lempibändin biisin sanan pätkä:

"I´m not afraid to keep on living, I´m not afraid to walk this world alone".

Ja sitte sinne sisälle meidän nimet ja lapsestani kaikkea kivaa ja mukavaa kehuja yms.

Sitten tänäaamuna me juostiin ja kiireellä väsättiin pikainen aamiainen tarjottimelle ja vietiin se hänelle huoneeseen kortin ja musiikin kera. Kyllä se vissiin tykkäs ;3

Haluttiin vähän piristää sitä.

 

Eilen illalla istuimme vessalla ja yksi nuorista (mahtava kynsien ja hiusten laittaja) laitteli meille erilaisia kampauksia. Höpötimme kaikenlaista ja nauroimme vissiin vähän liian lujaa, kun hoitajat vähän väliä huutelivat meille että olkaapa hiljempaa. Sitten me keksimme sen lapseni yllätyksen ja menimme ryhmähuoneeseen askartelemaan. Saatiin me se korttiki tehtyä vaan suurin osa ajasta meni nauramiseen ja taululle kirjottelemiseen. Mutta tuli siitä hiano kortti ja ryhmähuoneen taulustaki tuli tosi kaunis! Kirjoteltiin me papereilleki jtn tyylii "Call me meaby! 020202" ja hypittii niitten kans valvontakameroitte eessä. Ja siis siellä taulullahan lukee nyt kaikkee, et:

"Roosa: I´m sexy and I know it"

"Äiti, isi ja kolme lasta + neljä lastenlasta"

"Supermieskuningas"

"Mä oon tän osaston kuumin ja seksikkäin äiti<3"

"Äitee on paras!"

"I´m sooo siiiick....!"

"Avenged Sevenfold foREVer!"

"Sevenfoldismi"

Ja A7x ja Nickelbackin biisien sanoja.

 

Sitten, kun oli aika mennä huoneisiin illalla aloimme toteuttaa suunnitelmaamme. Minä ja huonekaverini menimme muka nukkumaan huoneeseemme. Oikeasti laitoimme peittojen alle kaikkea mahdollista, jotta ne näyttäisiväst että siellä nukkuis joku. Laitoimme valot pois ja hiivimme lapseni ja hänen huonekaverinsa huoneeseen viettämään iltaa. Se sujui oikein mallikkaasti mutta sitten päätimmekin siirtyä takaisin että lapseni saisi nukkua. Lapseni huonekaveri hiipi mukanamme meidän huoneeseen ja aloimme lattialla sitten pitämään oikein kovaa "tyttöjen iltaa". Suomeksi sanottuna ahminne huonekaverimme sipsit ja lakkailimme kynsiämme (janauroimmekuinhullut)

Yhtäkkiä oveen kuitenkin koputettiin ja vieraamme syöksyi kaapin taakse piiloon. Hoitaja astui sisään ja kysyi "onkos täällä ylimääräisiä ihmisiä?" Huonekaverini vain yritti selittää et ei oo me vaan laitetaan ton kynsiä ja mä kaaduin sängylle nauramaan. Hoitaja huomas sit mein peittoviritelmät ja kysy et onks siel joku. Minä: "eiiii ku se on.. tyyny". Sit se riuhtas sen peiton pois ja katto sillee päätään pudistellen et voihyvääpäivää. Mut kuulemma seki melkee nauro meidän tempuille.

Sit se meidän vieras häädettiin omaan huoneeseen ;___;

 

Tänään sitten oli hoko.. kauhea sellainen. Itkin sielä puolet ajasta koska ... isäni on tyhmä.

Sen jälkeen mää lähin ykköskerrokseen magneettikuvauksiin. Hyi hitto että oli kamalaa. Se vaan paukku se kone ja kuulosti iha et sois huutanu mulle, et "paha paha paha päätä jo!" o__O

Kunhan pääsin sieltä pois palasin osastolle ja odotimme, että lapseni tulee hakemaan tavaroitaan jotta näin sen vielä ennen, kuin lähdettiin kotiin.

Nyt ei oo hauskaa, kun lapsi lähti ;__;

Ikävä <3