Osastobiisi

 

 

Vitoskerroksen osastolla nuoria asustaa,

on siellä tyttöjä ja poikia ja ihania hoitajia.

He siellä keksivät tekemistä koko päivät ja yöt.

 

Maanantaisin sotketaan keittiö vuorostaan,

iltapäivällä puhutaan banaaneista.

Illalla matkustetaan laivalla Amerikkaan.

 

Kun tiistai aamu saapuu niin lapset kouluun herää.

Isommat ne jäävät chillaamaan.

Päivän kuluessa käydään palloja heittelemässä

ja illalla hyvää musaa kuunnellaan.

 

Keskellä viikkoa päästään tuomaria leikkimään ja

illalla kavereille soitellaan.

Tuhtava tehtävä pelissä epilepsiadementiakohtauksia ja päästään

perheen kanssa juhlimaan.

 

Torstaina leikitään eskari-ikäisiä, askarrellaan tipuja,

illalla American Pielle nauretaan.

Illalla alkaa suuret bileet yövuorolaisille,

*****, **** ja **** pääsevät saunomaan..

 

Näin täällä osastolla, kaikki yhdessä.

Kaikki suurta perhettä, ei kukaan yksin jää.

Luopua ei voisi teistä kenestäkään ikinä.

Pakko kuitenkin on joskus häipyy.

 

Näin täällä osastolla, erilailla kotona.

Ihania ihmisiä, mukavaa aikaa.

Miten voisin unohtaa koskaan?

Ikävä vain suuri sisään jää.

 

 

~

~

 

Tämä oli siis meidän tekemä osastolaulu.

Kirjoitettiin tuo kaverin kanssa ja sitten esitettiin hoitajille.

Tähtien kohdalla nimiä. Siksi sensuroitu.

Olemassa on myös tietysti sävel, eli ihan oikea biisi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin - vai onko sittenkään?

 

Nyt se on loppu. Tällä kertaa oikeasti.

Enää ei ole paluuta takaisin. Ei enään.

Tänään minä kävelin osaston painavasta ovesta ulos.

Tänään oli se päivä.

 

Eilen en ehtinyt kirjoittaa mitään, koska oli muuta tekemistä.

Eilen - siis torstaina oli mun viimeinen päivä.

Päivällä tein hoitajan ja toisen nuoren kanssa munkkitaikinan.

Sitten, ku alko luovaryhmä niin mun ei tarvinnutkaan osallistua, koska olin tehny sen taikinan joten lähin vapaakululle.

Ryhmähuoneessa keskusteltiin huoneista kadonneista tavaroista.

Multa oli viety kokonainen pepsi-pullo, huonekaverilta karkkeja ja rahaa. Toiselta kaverilta huppari, pyyhe, aurinkolasit ja lompakko.

Kolmannelta taas oli viety rasiallinen koruja.

Emmä silleen ragennu minkää limsan takia mut se oli hei mun omaisuutta. Aika törkeetä, et joku vaa tulee ja ottaa sen.

Mä olin sitäpaitsi säästäny sitä iha vaa torstaita varten, koska torstai on aina torstai. Ja sit sitä ei ookkaan.

Sanoin jopa et en mä suutu sille joka sen on vieny, et oon vaa kiitollinen jos se tunnustaa ja antaa sen takas. Mutei kukaa tunnustanu. Ei sitte. Sinne meni.

 

Puol neljän maissa lähettii huonekaverin ja opiskelijan kans

kävellen keskustaan hakemaan Makuunista leffaa. Vuokrattiin

American Pie Wedding ja ostettii tietysti leffamässyt.

Matkoilla höpötettiin kaikkee jännää ja opiskelija kuunteli vähä

ihmeissään meidän selittäessä meidän perheestä.

 

Illalla sitten katottiin tietysti se leffa. Huomattiin vasta

osaston sohvalla, et sen ikäraja oliki 15. Hupsis. Niin, siiskun

ikäraja ois saanu olla vaa 13, koska ihana huonekaverini on 13.

Mutta opiskelija, joka oli mein kans hakemassa sitä niin ei onneks sanonu mtn. Sit pidettii sitä kantta piilossa mut yks hoitajista halus kattoo et miten kauan se kestää. Annoin sen kannen sille sillee "joo ny lähtee mein leffa..." mut sei sanonu onneks sit mtn.

Leffan jälkeen laitettiin koneelta musaa kuulumaan ja bileet pystyyn. Tanssittiin käytävää pitkin ja sohvalla. Lopulta pöydällä.

Kun oltiin tarpeeksemme tanssittu oli aika lähteä saunomaan!

Eka istuttiin saunassa vähän aikaa.. minä se heittelin löylyä niin, että huonekaverini hipsi lauteiden alle istumaan. Mua alko lopulta

pyörryttää ja oksettaa niin paljo et käväsin kylmässä suihkussa.

Sit saatiin neronleimaus pukea vaatteet päälle ja ottaa saunassa käyttöön suihkutilan pitkä vesiletku. Siinä sitten oltiinkin kohta ihan märkiä kaikki kolme. Loppujen lopuks myös saunan ja suihkutilan lattia lainehti vedestä eikä se menny pois kaivoista. Ja uskokaa tai älkää - mä oon 17. Niin kuitenkin; me saatiin sit päähämme ruveta uimaan siellä. Siis ihan tosissaan uitiin siellä ne vaatteet päällä ja vettä vaan suihkusi koko ajan lisää. Uiskenneltiin siellä pitkin saunan lattiaa ja suihkutilaa, kunnes lopulta hoitaja koputtaa oveen ja huutaa et meillon kymmenen minuuttia aikaa. Tuli vähän kiire siivota.. koska oisitte nähny miten ne tilat oikeesti lainehti vedestä eikä ne kaivot vetäny. Sankollinen heitettiin ulos ikkunan läpi, toinen sankollinen kiukaaseen ja loput kiireessä ja puoliksi paniikissa vedettiin lastalla kaivolle ja lopulta me oltiin saatu ne kaikki vedet suunnilleen pois. Niin ainakin, et se näytti luonnolliselta. Vaatteet oli märät - ei siis mtn päällepantavaa.

Juostiin sit olohuoneen (ja poikien) läpi pyyhkeet päällä.

Katto ne vähä et mitähän ihmettä täällä tapahtuu..

Jouduin myös kymmeneks minuutiks huoneeseen, koska ajelin autolla kaverin kans pitkin käytävää. Niin siis semmosel ruokakärryllä. 

 

Nyt tänään aamulla heräsin herätykseen seitsemältä, mutta en jaksanu herätä.

Hoitajat kävi varmaan kaikki vuorotellen hoputtamassa meitä aamupalalle, aamuryhmään ja aamulääkkeille mut mei noustu huonekaverin kanssa. Ei jaksanu. Väsytti. Vaikka mentii jo kymmeneltä tällä kertaa nukkumaan, koska huonekaverilla oli huono olo.

Noustiin sitte vasta puol yheksältä. Käväsin suihkussa ja hain aamupillerit.

Aamupäivän pelasin biljardia, siivosin ja pakkasin tavaroita laukkuihin ja leivoin kakunkin sitten

päivemmällä. Puoli kolmen aikaan isä tuli hakemaan ja lähettiin kotiin.

Halailin kaikkien kanssa ja hyvästelin ihanat ystäväni ja lapseni.

 

Hei hei te ihanat rakkaat ihmiset.

Tulee ikävä <3 (:

Lähdin pois mutta en tulee koskaan unohtamaan teitä.

Näkyillään taas ja pysytään yhteyksissä!

Ainiin.. tehtiin me myös kaverin kanssa hieno osastolaulu ja

esitettiin se hoitajille. Mä soitin kitaralla ja laulettiin kaikki.

Hoitajat tykkäs.

 

Sateessa juoksua ja kitaratunteja.

Mun aivot lyö tyhjää enkä muista ollenkaa, et mitä me ollaan tänään tehty.
Sosioterapiassa käytii jossai hiton museossa jossa oli kuvia ihmisistä ja sadetakkeja... jeejee. 

Hiljasella tunnilla opetin huonekaveria soittamaan kitaraa.
Se oppi tosi nopeeta (olen ylpeä lapsestani!) ja soitteli ihan innossaan sitte Coldplayn The Scientistii.

Yhessä vaiheessa kävin kaverin ja sen kavereitten kanssa Lidlissä. Ku tultii takas sato täysii rakeita. Kastuttiin siis ihan kokonaan.. oli ihanaa hei. 

Yhen nuoren kanssa leivoin suklaamuffineita yhessä vaiheessa.
En mä oikeen muuta tehnykää sitte.. 
Eiku kirjotin/sävelsin mä yhen biisin!

Shoppailua ja sistustusta

Ei tehty tänään mitään erikoista.
En päässy keilaamaankaa, ku oli kahelta hoko. Tyhmää; olisin halunnu keilaamaan. Katoin vaan leffaa, soitin kitaraa, pelasin binjardia ja leikkelin lehistä kuvia mein seinälle.
Niin siis täytettiin huonekaverin kanssa mein huoneen seinä julisteilla. Nyt se on ihan täynnä julisteita ja kuvia. Hiano on!
Ja kotosaviihtysämukavakiva ;3

Hokossa keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Kerranki en itkeny!
Lopulta päädyttiin ratkasuun, että tän viikon oon vielä täällä osastolla ja sitte lähen Ouluun. Asumaan. Tai ainakin nyt aluks kokeilen asua. Kummien luona ja mahollisesti joskus jos menee hyvin nii omaan kämppään. Et silleen.

Musiikkiryhmä meni siinä, et puhuttii jtn riitoja ja semmosii puhki. Mä ja huonekaveri turhauduttii ja ahistuttii nii et lähettii kesken.
Huhhuh..  

Äitin kanssa kävin kaupungilla syömässä ja kaupoissa.
Sain vaatteita, kengät ja hienon taulun ! Ah <3

Let´s go to America !

Kotsassa tehtiin hampurilaisia, lohkoperunoita, uunijäätelöä ja suklaakakkua.

Ihan selvästi siis mun tervetuliais-ateria!

Keskusteluryhmässä keskusteltiin banaaneista ja hoitajan saamattomuudesta (enkätarkoitanytsitäsaamattomuuttamitäajattelette) 

Kun muut oli koulus, katoin "Crazy, stupid love" leffan. Ihanpa jeeees.

Hiljasella tunnilla koristeltiin huonekaverin kanssa mein huoneen seinää julisteilla ja soitin

äiteelleki, et tuo huomenna lisää julisteita. Kyllä on hiano seinä meillä sitte!

Toiminnallisessa iltaryhmässä ajettiin johonki niemeen ja hilluttiin siel rantakivillä. 

Pompittiin kivillä ja seisoskeltiin huonekaverin kanssa jäille ku muut vaa kauhisteli rannalla. 

Seisoskeltii siel kivillä ja huudeltii vastarannan ihmisille. Se oli sentää Amerikka ja siel oli vapauden patsaski. Sielä käveli joku n. 20-vuotias poika koiransa kanssa.

Mä: "Helloou my friend!"

Se: *heilauttaa kättä*

Mä: "Ootko sä mein kaveri hei you in america?"

Se: "menkää selvii jonneki ennenku meette kottii"

Huonekaveri: "Minkä ikänen sä oot?"

Se: "ihan tarpeeks vanha".

Mä: "No se on hyvä!"

Huonekaveri: "Sul on kiva koira!"

Mä: "Ei me olla juotu ku tätä vettä tästä joesta"

Huonekaveri: "Nii. Sitä riittää kyl sulleki tervetuloa!"

Ei oikeesti, se luuli et me oltii siel juomas ja et oltas muka kännissä :D

Hei keskellä maanantai-päivää ja hoitajien kans ? Hahah. 

Sitten huusin jolleki kiikarimiehelle et onks hyvät maisemat. Oli kuulemma.

Taivaalla lenteli pommikoneita; VENÄJÄ HYÖKKÄÄ HÄLYTYS

ja joessa sukelteli sukellusveneitä. Kaks Titanicciiki ajelehti ohi.

+ eilen illalla syötii huonekaverin ja seinän toisella puolella asustelevan kaverin kans

vähä banaaneja. Niit oli vissii 14.

Täällä taas

Joo viikon se kesti. Viikon mä kestin.
Alkuviikon oikein hyvinki, ku oli kaikenmaalima musikaaliharkat ja esitykset. Mut sitte neki loppu. Sitte oli taas tyhjää, pimeetä ja pelottavaa.

Itkin kauan omassa huoneessa. Juttelin kaikille mahdollisille, keihin mä luotan ja ketkä oli paikalla. Halusin mennä sanomaan, että en mä jaksa - et tahon pois. Mut mä en uskaltanu. En mä ois saanu sanaa suustani. Mietin kauan.. kauan.. mut sit mä kirjotin lapun.
Emmä voinu olla tekemättä sitä. Vein sen äiteelle.
Ja täällä sitä taas ollaan.
Ei loppunu tän blogin tarina vielä.. vielä ei ollu sen aika. 

It´s your fuckin nightmare ! + saunan Olvibileet

 

Eilinen ilta ja yö oli erittäin jännittävä. Taas.

No mitäs uutta tässä nyt oli - ollaanhan me sentään osastolla.

Mutta oli sentään mun viimenen ilta - ainakin toistaseks!

 

Ilta alotettiin saunabileillä. Mä, huonekaveri ja ystävämme seinän toiselta puolelta saunoimme pitkään ja hartaasti juoden Olvia (ja tällä tarkoitan siis Angry Birdsiä, jonka valmistaja on Olvi) ja syöden Pringlesejä; ja kyllä - saunassa. Oli vähä lämpimiä ja pehmeitä sipsejä, mut ei se menoo hidastanu. Naurettii, itkettiin, juteltiin, höpistiin ja laulettiin täysiä Avenged Sevenfoldin Nightmarea. Heitin kiukaasee vähä Angry Birdsii ja kyllä tuoksu mahtavalle.

 

Sitte tultii pois saunasta ja mää tsippaloin huoneeseeni ilman housuja o__O siis mulla oli vaa paita päällä ja käppäilin olohuoneen läpi ihan pokkana. Vähä joku katto mut ei voi mtn. Sain sit huonekaverilta vähän rennommat housut, ku itellä oli vaa jtn farkkuja mukana tietystä syystä josta kiitän äitiäni. Laitettiin sit mun lainaama Avenged Sevenfoldin levy täysillä soimaan ja riehuttiin huonekaverini kanssa käytävällä. Soitettiin tiuhaan tahtiin ilmakitaraa, huudettiin, laulettiin, karjuttii, hypittiin, pyörittiin ja pompittiin. Jonku ajan päästä hoitaja valitti meille, mutta me vaan jatkettiin. Juostiin pitkin käytävää ja karjuttiin Nightmarea. Kohta hoitajat käski meit huoneeseen, mut ei me menty. Jatkettiin riehumista ja laulettii olohuoneessa. Lopulta yks hoitajista sitte melkee raahas meit huoneeseen.  No mehän sit riehuttiin sieläki. Pyörittiin lattialla ja laulettii täysillä. Musiikki taustalla täysillä myös tietysti. Hoitaja tuli taas valittaa pari kertaa ja meinas viedä meidän mankan. Sit lähettii takas pois huoneesta.

Heittelin pari kuperkeikkaa nojatuolilla ja lähettii istumaan oven luo. Meillä oli kunnon mässyt mukana ja juteltiin siellä. Mä ja huonekaveri mentii tuokakärryn päälle ja alle ja yks jätkä työns meitä pitkin käytävää. No lopputulos - mut ja huonekaveri häädetää taas huoneeseen. Jo toisen kerran sinä iltana.

Ku päästään takas kymmene minuutin päästä lapseni veti minua jaloista pitkin käytävää ja monenlaista muuta hauskaa.

 

Ku meidät sit kymmeneltä hätyytettiin huoneisiin me huonekaverini kanssa taas rakensimme peittojemme alle tavaraa ja tällä kertaa sänkyni näytti aivan sille, kuin siellä olis oikeesti nukkunu joku!

Sitten me meikattiin ja laitettii ittemme kuntoon. Huonekaverini oli hiiri ja mä kissa. Sitten me lähettii hipsimään viereiseen huoneeseen yökylään. Juteltiin kyllä vähän aikaa, mut sitte kaikkia alko väsyttää ja päätettii ruveta nukkumaan. Ei jaksettu levittää sohvaa joten huonekaverini nukkui sängyssä, sänyn oikea omistaja sohvalla ja välillä lattialla ja minä toisen asukin sängyn alla.

En kuitenkaa pystyny nukkuu paljo ollenkaa, koska siel oli nii hirveen kylmä. Yritin ettii jtn päiväpeittoo tai jtn mutta ei löytyny. Otin sitte lattialla lojuvan hupparin. Se oli mun kaverin, mutta nyt ei lupia ehtinyt kysellä. Yritin nukkua mutta vieläkin oli järkyttävän kylmä. Tungin käteni tyynyn alle ja kiduin jäätyessä.

Aamulla lähettiin ennen herätystä omaan huoneeseen.

En ollu nukkunu, ku pari tuntia yhteensä.

 

Aamupäivällä leivoin kakun itselleni.. ähähä noei mutta teki mieli

leipoa kakkua ja olihan mulla viimenen päivä. Siitä tuli kuulkaa hieno! Katottii myös parin tyypin kanssa jtn ihme elokuvaa.. ja naurettiin ku hullut. No - mikäs siinä.

Jouduin hyvästelemään mun lapsen, koska mä lähtisin pois.

Onneks viikon päästä on hoko niin nään niitä!

 

Ainiin.. käytiin me myös ennen saunaa sairaalan bänditilassa.

Soittelin vähän rumpuja ja sit laulettiin kaikkee kivaa.

Nickelbackia, Avenged Sevenfoldia, Passengeria, Take That, Bruno Marsiakin laulettiin.. parhautta oli!

 

 

~

 

~

 

Eli joo - tässä oli nyt tämä blogi.

En poista tätä, koska näitä on mukava lueskella myöhemmin ja mistäs mä nyt tiedän, et

palaanko mä vielä joskus Kajaaniin. Saa nähdä.

Jos palaan sinne takaisin tämä jatkuu. Siihen asti voin sanoa vain, että:

 

Kiitos, kun seurasit "Vitoskerroksen väkeä" -blogiani ja toivottavasti tykkäsit!

Kaikille jotka olitte kanssani samaan aikaan kajaanissa:

Ootte kaikki ihania, rakastan teitä jää ikävä!

Pitää tulla käymään! See you soon ! <3

Kiitos.