Joo viikon se kesti. Viikon mä kestin.
Alkuviikon oikein hyvinki, ku oli kaikenmaalima musikaaliharkat ja esitykset. Mut sitte neki loppu. Sitte oli taas tyhjää, pimeetä ja pelottavaa.
Itkin kauan omassa huoneessa. Juttelin kaikille mahdollisille, keihin mä luotan ja ketkä oli paikalla. Halusin mennä sanomaan, että en mä jaksa - et tahon pois. Mut mä en uskaltanu. En mä ois saanu sanaa suustani. Mietin kauan.. kauan.. mut sit mä kirjotin lapun.
Emmä voinu olla tekemättä sitä. Vein sen äiteelle.
Ja täällä sitä taas ollaan.
Ei loppunu tän blogin tarina vielä.. vielä ei ollu sen aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti