Viimeyö oli aikas mielenkiintoinen yö.
Alkuillasta raahasimme invavessaan huonekaverini ja naapurihuoneen ystävämme kanssa mankan, tuolin, peilin, pinnejä ja ES.
Siellä me sitten istuimme, kuuntelimme Avenged Sevenfoldia, lauloimme lujaan ääneen ja biletimme vessassa. Ystävämme seinän toiselta puolelta laittoi meille mahtavan ihania kampauksia ja tietysti joimme se ES. Oli pahaa - en tykkää energiajuomista.
Lopulta kun kampaukset olivat vihdoin hyvät me vain nauroimme, juttelimme, lauloimme ja tanssimme vessassa. Sekä pelasimme tölkinpyöritystä tyhjällä ES-tölkillä. Minä hyppäsin tanssimaan vessanpöntön päälle....... hoitajat kävi vähän väliä valittamass, kun me naurettiin ja huudettiin sitten vissiin vähän liian lujaa.
Mutta hauskaa oli; se oli se pääasia!
Ja tottakai hauskaa oli, kun mukana oli parasta porukkaa ja
Avenged Sevenfold !
Kun kello tuli kymmenen ja meidät häädettiin vessasta huoneisiimme aloimme huonekaverini kanssa hommiin. Odotimme vähän aikaa ja aloimme tekemään taas sängyistämme aidon näköisiä. Toisin sanoen työnsimme peittojen alle vaatteita ja peittoja, jotta ne näyttäisivät siltä että niissä nukuttaisiin. Ja aidolta näytti!
Ensimmäinen karkausyritys epäonnistui heti oven avaamisen jälkeen, kun hoitaja olikin käytävällä ja käännytti meidät takaisin.
Vähän ajan päästä minä sujahdin kuitenkin viattomasti vessaan ja sieltä palattuani astuinkin väärään huoneeseen, eli naapuriimme.
Jonkin aikaa odoteltuani huoneen ihkussa kaapissa oikein yläastemeiningillä piilossa. huonekaverinikin sai livahdettua huoneeseen ja kohta perässä tuli huoneen oikea omistaja ystävämme.
Pelasimme sitten siellä kolmistaan pullonpyöritystä.. tosin koska huoneesta ei päässyt mihinkään otimme vain totuuksia ja vastailimme kaikki vuorotellen samaan keksittyyn kysymykseen. Ja rehellisiä piti olla oli mikä oli! Sitten tajusimme, että meidän huoneen ovihan oli jäänyt apposen auki. Teki mieli hakata päätä seinään - nerokas suunnitelmamme oli vaarassa paljastua. Päätimme laittaa sitten ystävämme kaikki näyttelijän taidot kehiin ja hän lähti mahaa pidellen vessaan "oksentamaan". Matkalla hän siis sai laitettua ovemme kiinni. Hoitajat kuulostivat uskovan pahoinvoinnin ja antoivat sankon mukaan että "jos ei ehdi vessaan asti".. :D
Sen jälkeen juttelimme monta tuntia lattialla istuen ja yritimme olla repeämättä kovin pahasti - emmehän halunneet jäädä kiinni.
Kello alkoi olla jo kolme yöllä ja kaikkia alkoi väsyttää. Epäonneksemme tajusimme kuitenkin, että meidän ovihan on tietysti lukossa! Tää luottamus meitä kohtaan <3
Ainoa vaihtoehto oli siis jäädä nukkumaan naapurihuoneeseen ja odottamaan aamuherätyksessä syntyvää valitusta, kun hoitajat löytävätkin meidät eri huoneesta. Levitimme siis huoneen sohvan ja laitoimme peittoja pehmukkeeksi. Sitten sammutimme valot ja toivotimme toisillemme hyvät yöt ja jäimme nauramaan hoitajien tulevimme ilmeille aamulla huomatessaan, että emme olekaan nukkumassa omassa huoneessamme.
Parin tunnin jälkeen tapahtui kuitenkin niin, että minä heräsin kauheaan oloon. Oli kylmä, huono olo ja oksetti. Yritin nukkua mutta kohta olikin pakko juosta hoitajien antaman sankon luokse. Nyt siis kiitän onneamme, että me saimme sankon. Yritin taas nukkua, mutta ei siitä tullut enään mtn. Mulla oli ihan älyttömän oksettava ja huono olo joten mun oli pakko päästä pois. Herätin vieressäni nukkuvan huonekaverini ja sanoin, et nyt on pakko lähtee. Nousimme ja otin sankon mukaan. Seisoimme oven edessä vilkuillen toisiamme ja sitten annoimme palaa. Avasimme oven ja astuimme pokkana ulos huoneesta. Mä lähdin puolijuoksua käytävän päässä olevalle vessalle ja huonekaverini meni meidän huoneeseemme joka oli sitten ollutkin auki. Näin, kuinka hoitaja käveli perässämme. Tultuani ulos käytävälle ja kävellessäni huoneeseen hoitaja istui penkillä vihaisen näköisenä. Saimme kuunnella saarnaa siitä miten kaikilla on omat huoneet ja toisten huoneisiin ei ole asiaa. Sitten hoitaja katsoi minua ja kysyi "miks sä sitä sankoa sinne viet?" Sanoin, et ku oksennan. Oisko pitäny sitte lattialle oksentaa? Häh?
Kävin hakemassa paperia ja menin sängylle makaamaan. Hoitaja saarnasi vielä lisää ja kysyi että mikä tää juttu oikeen oli. Vastasin et en tiiä. Kun me ei vastattu mtn se lähti ja sulki oven ja laitto sen lukkoon. Me revettiin nauramaan.
Aamulla se tuli katsomaan, et ollaanko me varmasti omassa huoneessa.
Ihan ku me enää oltais mihkää lähetty seikkailemaan.
Meidän vessabilebiisejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti